Linnetin syksy

Ajattelimme nukkejen kanssa laittaa blogiin joulukalenterin hyhmäistä syksyä piristämään. Tervetuloa seuraamaan vanhat ja mahdolliset uudet lukijat!

Koska joulukalenteri ikäänkuin paketoi blogivuoden loppuun, on nyt hyvä aika kasata pieni kooste Linnetin kuvamaratonin syksykuvista. Jostakin syystä tässä vuoden mittaan olen unohtanut päivitellä tänne blogiin mitä kaikkea Linnet on puuhaillut. Flicrin seuraajat ovat kaikki kuvat toki nähneet jo aikoinaan kuvauspäivänä. Muita odottaa rankka setti Blythekuvia.

Syksy oli kiireinen.

 Oli sadonkorjuuta

ja matkaratsastuksen aluemestaruudet.

Ruska oli tänä vuonna kaunis mutta hyvin lyhyt. Kuten joka vuosi...

Mutta ehdittiin siitä kylliksi nauttimaan.

Syksy oli muuten hyvin raskas. Yksi poistui joukoistamme iäksi.

Suru ja ikävä olivat lamaannuttavia.

Mutta ajan kanssa ikävä helpottaa.

Teimme retken Pulkkuilanharjuun, sinne missä Päijänne on villi ja tuulee kovasti.

Sieltä saapui ruokakuntamme jatkoksi pikkuinen ja tomera Zorro. Se ei jättänyt tilaa murehtimiselle.

Syksyllä poltetaan paljon kynttilöitä.

Ja ajetaan lantaa aumoihin pelloille.

Ja virkataan! Tämä tsekkiläinen heijastinlanka löytyi Prismasta.

Pipo tosin poikkeuksellisesti tehtiin ihmiskokoisena.

Ensin tuli öisin kylmää.

Sitten tuli lopulta luntakin. Tätä kirjoittaessani niin paljon, että kohta alkaa jo riittää. Tästä jatkamme joulun odotuksella!
Kiitos kaikille jotka loppuun asti jaksoivat.

Kumustan akryylikorut

Pitkästä aikaa ei-nukkeaiheinen postaus! Hauskaa vaihtelua ainakin minulle. Ja pitkästä aikaa on jotakin kiinnostavaa esiteltävää.
Muovi on ollut jo vuosia suosikkimateriaalini koruissa lasin ohella. Rakastan värejä ja muovin huolettomuutta. Isokin koru on kevyt ja käytännössä huoltovapaa. Niinpä olin innoissani kun törmäsin Jyväskylän Kansainvälisessä koiranäyttelyssä kuMusta-nimisen ryhmän myyntipöytään. Kuopion Muotoiluakatemian oppilaat olivat luoneet todella hienon tuotesarjan akryylisistä koruista. Koiranäyttelyssä luonnollisesti myytiin heidän koiravalikoimaansa, mutta löytyy heiltä muitakin.

Hypistelin tätä australiankarjakoirakorua pitkään, mutta sitten saituus voitti. Liityin kuitenkin heidän postituslistalleen ja kanta-asiakasryhmään. Kaikkien näyttelyssä liittyneiden kesken arvottiin kaksi vapaavalintaista korua ja olin ihan pähkinöinä saatuani sähköpostilla tiedon voitosta! Minulla on yleensä huono arpaonni.
Valinta oli vaikea mustan karjakoiran ja helmiäisvalkoisen chihuahuan välillä. Lopulta päädyin karjakoiraan, vaikka se saisi olla minun makuuni hiukan vankempi etuosastaan. Aion joskus hankkia sille kaveriksi chihuahua-korvikset ja kiinnittää ne käädyksi samaan ketjuun. Korviksissa tulevat chihut ovat silloin suhteessa oikeassa skaalassa karjakoiraan nähden.

KuMusta ryhmällä on niukat ja suppeat kotisivut ja paljon laajempi ja paremmin kuvitettu Facebook-sivusto

Minua harvittaa kovin että ryhmä muutti viikko sitten koirakorunsa myytäväksi oman, koirut-tuotemerkin alle. Tällä hakusanalla tai osoitteella www.koirut.com hakien ei löydy mitään, sillä Google haluaa väkisin kääntää sanan koiraksi. Hakusana tarjoaa pääosin erittäin epämiellyttäviä itäkoirien jobbarisivustoja mikä tuskin on ollut tarkoitus.

Linnet esittelee korun kokoa. Riipukset saa joko ketjun tai nahkanauhan kanssa.
Mietin korua valitessani, mahtaako musta erottua kylliksi. Se tuli yllätyksenä että kiiltomustaan pintaan jää sormenjälkiä. Minua kiinnostaisi kovasti kokeilla heiltä myös värillisestä akryylistä valmistettua rotuprofiilikorua. Peilipintaiset korut muistuttavat ihan hopeisia ja ovat ehkä jo liian blingejä minun makuuni.

Hiukan harmittaa, että ykkösrotuni karkeakarvainen kettuterrieri on tehty huonohäntäiseksi. Lyhytkarvainen chihuahua ja karjakoira olivat parempia. Muutamat rodut kuten musta-hopeinen kääpiösnautseri ja shih tzu olivat ihan mielettömän onnistuneita. Myös "yleisterrieri" Timo on suosikkejani. Siinä tiivistyy yleispätevästi terrierin habitus. Se värillisenä saattaa olla ehkä joskus pakko hankkia. Tosin mietin, että voisin hankkia Timon korviksina. Silloin karjisriipusta chihukumppaneineen ja terrieriparia saisi käytettyä yhtä aikaa. Silloin saisin viisi kuudesta koirastani yhtä aikaa ylleni.

Uusi poika tulossa

Pitkästä pitkästä aikaa nukkeostoksia. Vieläpä Pullip perheeseen liittyviä. Olen aivan innoissani.


Groove julkaisi taannoin sarjan erityisesti kustomoijille suunnattuja, huomattavan edullisia nukkepaketteja joissa oli vain kokoamaton nukke päineen ja silmämekanismeineen. Näitä garage kit-tyylisiä paketteja nimitetään Make It Own-nukeiksi eli lyhyemmin MIO-nukeiksi. Hinta on hyvin huokea mutta nukelle ei tule peruukkia, vaatteita eikä kasvomaalausta.

En alkuun oikein tiennyt mitä ajatella näistä. Enkä tiedä vieläkään. Lähinnä pelkään että täysin stock-kuntoisten nukkejen arvo romahtaa tai että tunnistaminen jatkossa vaikeutuu ja väärennöksiä on yhä hankalampaa erottaa.
Mutta on tästä hyvääkin. Nyt jokainen kotituhrija voi jättää stocknuket rauhaan ja aloittaa suoraan tällaisesta. Uskon tämän pelastavan monta vanhaa ja harvinaistuvaa nukkemallia kovalta kohtalolta. Nyt ainakaan hinta ei ole este sille että voi hankkia suoriltaan juuri sellaisen nuken ja meikin mikä omaa silmää miellyttää.

Ajattelin kuitenkin että sen kerran kun nukkeja noin huokealla myydään, pitää koettaa. Olisin tosi äkäinen itselleni jos nämä olisivat Grooven puolelta vain jokin kokeilu eivätkä huokeat nuket jäisikään pysyvään mallistoon. Ja jäisin ilman.



Mikään helppo palapeli nuken kokoaminen ei kuitenkaan ole ja MIO-nukkejen ikäraja näkyy olevan 15 vuotta.

Uuden Isulini hahmo on vielä kovasti hakusassa. Minulla on muutama peruukki tulokkaalle tarjottavaksi, toivotaan että joku niistä kelpaa. Lisäksi haaveilen koneistavani nuken päähän akryylisilmät niin, että silmämekanismi toimisi. Mutta voi olla ettei valitsemani väri olekaan sitä mitä tarvittaisiin. En aio hamstrata enempää varastoon vaan katsotaan ensin miltä tulokas vaikuttaa. Vaatteita täytyy yrittää värkätä. Olen hirveän huono miettimään, miten pojat pukeutuvat. Koko nukkeperheessäni on vain kaksi varmasti miespuolista tyyppiä. Arashi ja Vilperi. Meillä on ihan selvä poikavajaus nukkeperheessä.

En ole vielä päättänyt lähetänkö Isulini jonkun taitavamman maalattavaksi vai koetanko tehdä itse? Jälkimmäiseen liittyy tosin niin kovaa itsekritiikkiä, että siitä voi tulla ongelmia. Mutta eri vaihtoehtojen kokeilu milteimpä edellyttää sitä että maalaisi kasvot itse. En olekaan kajonnut Pullipin naamaan vuoden 2009 Jupin kulmakarvojen jälkeen. Ehkä olisi jo aika... Silläkin uhalla etten ole lopputulokseen tyytyväinen.

Pahus. Minulla oli suuret suunnitelmat kuvittaa tämä teksti mielestäni hienojen custom-Isulien kuvilla mutta mönkään meni. Saattekin vain pari mikroskooppista myyntikuvaa. Seuraavalla kerralla sitten lisää kuvia.

Edit: Toinen pahus. Huomasin vasta että tämä oli 150. postaukseni tähän blogiin. Olisi pitänyt yrittää kyhätä jotakin juhlallisempaa. Saatte kuitenkin Linnetin ja pikkuisen Zorron tervehdykset!

 

Et suinkaan vain aio purra minua?

Ajoittaista epävakautta

Kun kuukauden sataa taukoa pitämättä ja äkisti aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta, on se todella epävakaata käytöstä. Kiireesti nukke kainaloon ja ulos!

Kuvauspaikka oli tosi kaunis mutta matala sivusta lankeava valo ei ollut. Nukke on keltaisemman näköinen kuin normaalisti ja jyrkät varjot ovat ikäviä.

Lisäksi ankara puuskainen tuuli toi oman epävakaan lisänsä kuviin. Lydia yritti tehdä pari dramaattista heittäytymistä, joten leijonanosa kuvista on erilaisia istumisposeerauksia.

Luulin jo kaikkien kuvien tärveltyneen valon takia, mutta oikeastaan muutamissa se vain tuo terveen hehkun Lydian iholle ja hiuksiin.

Jätän jälkeeni pitkän varjon....

Jäätyneen kalliolammen rannalla. Pilaako ihmisten mielikuvat jos tunnustan että kuvat on otettu metallijätteen kierrätyskeskuksen etupihalla? Jälleen kerran tulee todistettua että valokuvat perustuvat illuusioon. Karu erämaamaisema alle 50 metrin päässä kaatopaikasta.

Jäätä ja nukkea oli vaikeata saada samaan kuvaan. Nyt aurinko on jo todella alhaalla takanamme.

Bonuskuva joka selittää edellisen kuvan "jännittävän" rajauksen. Peruukki otti sitä hivelevästä tuulesta todella itseensä ja friseerautui päällishiusten osalta tosi pahan näköiseksi. Kuka osaa neuvoa miten tuollainen karannut untuva palautetaan takaisin kiharalle jollainen se on ollut? Mohairhan ei kiharru kihartamalla. Onko joku kokeillut Vichyvettä jota kiharaturkkisiin koiriin käytetään?

Kirje Joulupukille

Rakas Joulupukki.
Kirjoitin sinulle viime vuonna niin myöhään, että ymmärrän hyvin miksei kirjeeni enää tavoittanut sinua. Tänä vuonna ajattelin olla hyvissä ajoin ja koota listaa nukkeunelmistani sitä varten, jos mietit mitä tahtoisin joululahjaksi. Sitäpaitsi, marraskuun lopulla on syntymäpäiväni. Näin vanhana se on todella masentava tapaus, joten olisi mukavaa saada siihen piristystä nukkepaketin muodossa. Vink vink...
Tästä pääset näkemään viime joulun listani, jos tarvitset muistiapua. Tulet kuitenkin huomaamaan että listani on säilynyt kokolailla muuttumattomana.

Nukkeunelmissa on yksi ylitse muiden. Blythe Rei Ayanami. Tahtoisin niin tämän sinitukkaisen kalpeanaaman Blytheperheeni kolmanneksi jäseniksi. Ihan jo siitä riemusta että hän pääsisi toteamaan "Olen kai kolmas?".

 

 Rein hinta on hiissannut vuoden 2013 aikana hyvin ylös ja käynyt välillä kohtuullisessakin. Toivon todella että julkaisu ei myy loppuun ennenkuin ehdin apajille.
En ole ihan maailman ihastunein tuohon erityisen kalpeaan spesiaali-ihonväriin, mutta nyt omistajakuvista päätellen se ei ehkä olekaan niin silmiinpistävä kuin pelkäsin.

Hartsinukeissa minulla on tällä hetkellä kaksi nukkea joiden status on muuttunut haaveesta hankintaharkintaan.

Doll Chateaun Alma iski ensinäkemältä kanveesiin. Suuret silmät, huulifriikin sydäntä lämmittävät huulet, nököhampaat ja vartalo joka ei ole luonnollista nähnytkään. Onko kauniimpaa nähty?
 

 Bonuksena rimpulaisten raajojen ja leveän lantion lisäksi niveliä enemmän kuin luoja ihmiskehoon vaivautui sijoittamaan. Sekä yhdellä nivelellä nivelletyt sormet.



Valitettavasti Doll Chateaun firman sivut ovat nurin vähän väliä. Pelkään sydän kylmänä että tälle erikoisesta kädenjäljestään kuuluisalle firmalle käy kuten Unidollille aikanaan. Ensin sivut lagasivat säännöllisesti ja eräänä päivänä ne eivät palanneet. Myös tämä firma oli tunnettu rohkeasta tyylistään. Unidollilta ehdin ostaa yhden pään. Doll Chateaulta minulla on yksi nukke enkä haluaisi sen jäävän siihen.




Alma on 52-senttinen joten hän kiikkuu puolimatkassa SD-kokoisten ja MSD-kokoisten hartsinukkejen välillä. Vaatteiden löytyminen on varmasti haastavaa, mutta maltan tuskin odottaa sitä. Tällaista välimittaisesta nukesta olen haaveksinut.
Kaikki kuvat ovat Doll Chateaun esittelykuvia. En ole nähnyt tästä nukesta vielä yhtään omistajakuvaa.

Toinen vanha unelmani on anthro. Eli eläin- ja ihmishahmon puolivälissä oleva hahmo. Kun aloitin nukkeilun, kuvittelin että ne olisivat minun juttuni. Mutta toisin kävi. Viisi vuotta eikä vieläkään ainuttakaan eläinhahmoa. Olen selvästi näissä hahmoissa erityisen kranttu.

Voin tunnustaa syynkin. Jo nukkeurani alkuvaiheessa rakastuin Resinsoulin Red Ox-härkään. Silloin en tiennyt sen olevan härän vuoden juhlamalli jota tehtiin alle 30 kappaletta. Nyt tiedän. Olen nähnyt sellaisen myynnissä kerran, ja silloin myöhästyin 3 minuuttia ostamisesta. Hartseilu osaa välillä olla raakaa peliä.



No onhan minulla aikaa. Kenties vielä joskus joku näistä numeroiduista punaisista häristä sattuu tielleni. Tätä en laske edes toivomuksiin. Tämä on Graalin malja jossa etsintä voi olla määränpäätä legendaarisempaa.
Toivoisin kovasti Resinsoulin jatkavan horoskooppieläintensä sarjaa. Red Oxissa oli jotain mitä monista eläinnukeista puuttuu. Kuva on Resinsoulin sivuilta. Tästäkin näkee harvakseltaan omistajakuvia.

Mutta asiaan. (Kukaan ei varmaan jaksa lukea tätä maratoonipostausta loppuun asti...)
Kesti monta vuotta ennenkuin löysin uuden eläinnuken joka aiheutti tahtomisreaktion. Tässä tapauksessa ensireaktioni oli pliisu, ja mieltymys heräsi pikkuhiljaa. Dollzonen Miss Kittyssä vain on sitä jotakin. Olen kaiketi vain lääpälläni vähän ärtyisän näköisiin nukkeihin?


Miss Kitty lienee myös ensimmäinen nukke jolta saatan antaa anteeksi magneettikiinnitteiset korvat. Pidän korvien asettumista peruukin päälle tosi pahana tyylivirheenä enkä periaatteessa tahdo nukkeja joiden korvat tai muut ulokkeet ovat magneettikiinnityksen varassa ja vaarassa pudota. Mutta periaatteensa voi aina syödä jos tiukka paikka tulee. Onhan liikkuvissa korvissa enemmän luimisteluvaraa.



Käpälät <3
Sitäpaitsi tykkään kovasti tuosta Dollzonen ruipulasta minivartalosta ja olen halunnut kovasti sellaista kroppaa käyttävän tinyn. Dollzone on muutenkin muotokielensä ja nivellytyksiensä puolesta suosikkifirmojani. Heiltä voisin laittaa toivomuslistaan useammankin nuken monesta eri koosta. Mutta pysytään nyt kohtuudessa.

Pulliprintama on ongelmallinen. Minulla on ihan paria välivuotta lukuunottamatta Pullip jokaiselta julkaisuvuodelta. Odotin kovasti vuotta 2013, sillä se oli Pullippien 10 ilmestymisvuosi ja oletin näkeväni mielettömiä ja rohkeita nukkeluomuksia.
Mutta vuosi oli kovin pliisu. Yksikään julkaisu ei kohonnut absoluuttiseksi suosikiksi, kuten aiempina vuosina tekivät Froggy ja Batgirl. Erityisen ärsyttävää oli kaikkien nukkejen maalaaminen tyyliin, joka ei miellytä minua lainkaan. Itkuiset kulmakarvat ja luutamaiset alaripset. Ei ei ja ei.
Tähän mennessä julkaistuista nousi kolme Pullippia tahtomiskynnyksen ylitse. Kolme hyvin erilaista nukkea.

 
 Pullip Supergirl oli vuoden Comic Con-spesiaali. Olen aivan myyty tuon hammasvoittoisen hymyn, voimakkaiden huulien, simppelein viivoin piirrettyjen silmien ja aikuismaisen olemuksen edessä. Sitäpaitsi murheellisten nykyjulkaisuiden seassa hymyilevä nukke on aina iloinen poikkeus. Tässä julkaisussa on jotakin voimakasluonteista josta tykkään kovasti. Vahvat naisroolimallit ovat aina hurraahuudon arvoisia.



Pullip Ally on Pullip 10th Anniversary Thanks Model. Edullinen, puhdaspiirteinen ja klassisen kaunis. Tähän julkaisuun ihastuin syvästi ensinäkemältä vaikka näin vaaleat nuket eivät ole yleensä makuuni.



Pullip Kuhn piti julkaista lokakuussa, mutta julkaisua ei kirjoittaessani tätä marraskuun puolivälissä ole näkynyt eikä kuulunut. Kirottua. Tässä asennemimmissä on kaikki kohdallaan. Vahvat värit, polkkatukka ja räväkät vaatteet. Tämä Pullip ei ole mikään pikkutyttö.

Näiden kolmen välillä pitäisi ratkaisuun päätyä. Tosin Kuhnin julkaisun jääminen tulevalle vuodelle voi helpottaa päätöstä. Jollei sitten joulukuun lopussa jokin yllätysjulkaisu vedä mattoa altani. Joka tapauksessa pidän näistä kolmesta kaikista kovasti ja lopullinen valinta voi olla tuskainen.

Azoneiden suhteen olen katsellut vuoden aikana tahtomisaikein montaakin nukkea. Mutta kaksi on noussut selvästi ohi muiden.



 Revolutionary Girl Utenan päähenkilö Utena Tenjo julkaistaan joulukuussa isona Azonena. Sellainen olisi käsittämättömän kalliin ja vaikeahoitoisen Dollfie Dreamin sijaan kiinnostava hankinta ja Utena on yksi animen vahvimpia naishahmoja. Rohkea, urhea ja vapaa useimmista animen naispäähenkilöiden ärsyttävistä tyttömäisyyksistä.


Sitäpaitsi Utenan nukkeversio on hieno ja yksityiskohdissaan todella onnistunut. Mutta ei Azonelta muuta voisi odottaakkaan.

Toinen haaveeni on hiukan hankalampi. Olen suuri K-On!-mangan ystävä, ja minun tekisi kovasti mieli sarjan hahmoja nukkeina. Mutta en ole pitänyt Azonen versioita erityisen onnistuneita. Niissä näkyy pahimmalla tavalla tuota ylläolevaa Utenaakin lievästi vaivaava jäykkyys, joka helposti tulee piirroshahmojen nukkeversioihin.
Mutta sitten näin Azusan Azone-version. Ja simpura että oli näköinen ja söpö.



Ensimmäinen kohtaamani myynnissä ollut Azusa oli niin kallis että miltei itku pääsi. Sittemmin olen löytänyt tätä nukkea huokeammallakin myynnissä. Uutenahan K-Oneja ei enää saa mistään.
Mutta tähän liitty vaara. Jos ostan yhden bändistä, millä estän ettei tule hankittua niitä muitakin?


Keräilijän taipumukset menevät veriin eikä hän luovuta ennenkuin on koko sarja koossa. Ja tässä tapauksessa se tulisi kalliiksi.

Lopuksi vielä Sashat. Voi poloiset Sashat. Olen fanittanut teitä niin pitkään ja silti aina joku muu hanke on ajanut ohitsenne.


Suosikkini on tämä nunna. Uskontoteemaiset nuket ovat kiinnostavia ja minulla on muitakin nunnanukkeja. Tällä hahmolla ei myöskään ole Sashoja niin usein vaivaavaa värieroa pään ja kropan välillä.

Samat nuket ovat pörränneet ostoslistallani jo pitkän aikaa. Makuni ei ole muuttunut miksikään. Rakas Joulupukki, ilahtuisin kovasti mahdollisuudesta toteuttaa muutamia näistä ikuisuushaaveista jotta voisin katsoa jälleen eteenpäin, kohti uusia nukkehaasteita.

Happy Happy Halloween!

En ole erityisemmin innostunut halloweenista juhlana ja inhoa kauhuteemoja, mutta kurpitsoita rakastan! Ainakin niin pitkään kuin en joudu syömään niitä.

Harva asia on niin hauskaa kuin kurpitsojen kaivertaminen. En valitettavasti ole kovin taitava. Vuodessa on liian vähän tilaisuuksia harjoitella.

Sattui nimittäin niin, että huomasimme Linnetin kuvamaratoonin isoimman tasaluvun, kolmesatasen pyörähtävän mittariin pyhäinpäivänä. Jotain erikoista piti yrittää keksiä.

Tässä sitten pimeässä ja sateessa otettu lopputulos. Vien tuon pienemmän kurpitsan huomenna lahjaksi, joten meidän halloweenkurpitsamme on tänä vuonna koristettu naaman sijaan numeroilla.